Siis mihin tää aika menee? Ens perjantaina lähtee Kille ja sunnuntaina Jopo (musta). Romu (täplä) on meillä kahdeksanviikkoiseksi. Ja Ralla pysyvästi :D
Pennut on valloittaneet maailmaa oikein urakalla. Ne ovat autoilleet päivittäin oikein kiltisti ja olleet reippaina mihin auto heidät onkaan aina kuskannut. Ollaan käyty agilitytreeneissä ja kaupungissa ja maalla ja siellä ja täällä. Torstaina poikettiin Lotan, eli Killen omistajan luona. Pennut sai juoksennella agilitykentällä (ja kaikki menivät hienosti putkeen, ovat siis valmiiksi agilitykoulutettuja :D), peuhata pikkupojan kanssa ja nukkua sisällä.
Lauantaina pennut poikkesivat mm. Mustissa ja Mirrissä (ei kun se taisi muuten ollakin Wuff). Ne on kyllä hyviä kun missä ikinä ne maahan laskeekaan, niin ne lähtee välittömästi tutkimaan ympäristöään. Ei haitannut kaupan liukas lattia tai muu.
Joku päivä pennuille myös ammuttiin kymmenisen laukausta. Ei tietty ihan vierestä, ehkä 20 metrin päästä. Kaikki olivat fine, eivät reagoineet edes jäämällä kuuntelemaan. Täytyy ampua vielä toinen kerta ennen kuin pennut keräävät kimpsunsa ja kampsunsa.
Ollaan me joskus kai kotonakin oltu ja yritetty keksiä täältä kaikki mahdollinen koettavaksi. Pennut ovat keikkuneet tasapainolaudoilla lukuisia kertoja, se on yks hauskimmista jutuista niiden mielestä. Ja leikkimistä ollaan tietty harjoiteltu paljon ja kaikki leikkiikin tosi hyvin. Jahtaavat innoissaan, tarttuvat hyvin kiinni ja pitävät otteen. Jopoa lukuunottamatta myös murisevat uskottavasti. Kaikki tapporavistavat.
Muutamana yönä ollaan käyty kävelyllä tässä lähimaastoissa. Pennut eivät välitä pimeästä, mutta Jopoa on ihan hullu homma vahtia kun se on musta! Muut nyt näkee melko hyvin, mutta mustaa pentua ei ihan heti erota. Täytyy laittaa sille seuraavan kerran vilkkuvalo pantaan kiinni.
Sinni imettää VIELÄKIN. Huooooh... Ralla saa pikku hörpyt varmaan viä kakstoistaviikkosena. En tahtois kauheasti eristää Sinniä pennuista, koska pennut kuitenkin saavat siltä niin tärkeää mallia, mutta yöt pidän Sinnin pois ja päivällä sillain, että kun pennut alkavat imeä, niin annan tehdä sitä minuutin-kaks jottei Sinnin tissit oo aivan täynnä ja sitten laitan sen pois kunnes pennut unohtavat maidon (ja tarjoan niille oikeaa ruokaa, mikä onneks maistuu kohtuuhyvin).
Kirjavat pojat ovat lähteneet punertumaan tosi selvästi, ne ovat siis käsittääkseni punavalkoisia. Eivät siis roaneja, vaan avoimilla merkeillä olevia. Jonkun verran pilkutusta niihin saattaa tulla (mun mielestä Romun kuonoon on tullut pilkku), mutta pysyvät kuitenkin selvästi kaksivärisinä ja valkoiset alueet lähes puhtaina. Ralla ei ole punertunut poikien tahtiin, eli se on varmastikin golden ja jää tuollaiseksi. Sen väri on ehkä hieman syventynyt syntymästä, mutta edelleen se on todella vaalea ja eri sävyinen kirjavien poikien ruskean kanssa. Se ei siis varmaankaan koskaan tule sellaiseksi kuin Sinni, vaan jää tuollaiseksi vaaleaksi. Jopon valkoinen merkki päästä on lähes kadonnut, rinnan merkki varmastikin jää näkyviin.
sunnuntai 18. elokuuta 2013
maanantai 12. elokuuta 2013
Menoa ja meininkiä
Pennelit on tainneet autoilla nyt joka päivä, ollaan käyty puistossa, junaradan reunalla, mökeillä, kylässä, kennelpiirillä ja ties missä. Ne on kiltisti autossa, kukaan ei oksenna ja nukkuvat suurimman osan ajasta. Jos ne laittaa virkeinä boksiin, niin saattavat kiljua alkuun muutaman minuutin sitä vääryyttä, että heidät on vastoin eläinsuojelulakia teljetty häkkiin, mutta pian tyytyvät kohtaloonsa ja nukahtavat. Lisäksi ollaan tavattu toisia koiria, ihmetelty vettä, kuunneltu päivät läpeensä kaikenlaisia ilotulituksia ja ambulansseja youtubesta, pidetty kaulapantoja ja syöty matolääkettäkin taas.
Pennut on niin reippaita, ne menevät innoissaan kaikkialle ja haluavat tutustua koko maailmaan. Perjantaina käytiin kennelpiirillä sirutuskurssilla mallikoirina ja reippaasti ne sielläkin oli ihmisten keskellä ja vieraassa tilassa ja Hannan pentujen kanssa samassa aitauksessa.
Sunnuntaina pennelit meni porukoille hoitoon, jotta päästiin kepon kanssa asuntomessuilemaan. Ensin mustaa oli purrut joku ötökkä tassuun ja sitten tyttö oli päässyt livahtamaan tutkimusretkelle terassin alle. Näistä selvittyään porukat päättivät aidata pennut ulkoiluiksi turvallisesti aitaukseen. No, piste oli työntänyt päänsä läpi aidasta ja jäänyt siihen jumiin :D Ahhah, ne on ihan helppoja eikä niiden vahtimisessa ole yhtään hommaa :D
Pennut saa olla meillä vapaana kotona, ei niillä ole ollut aitaustakaan enää ainakaan viikkoon. Viisi koiraa osallistumassa hommiin on aika paljon enemmän kuin yksi! Suihkussa on yhtäkkiä leikkimässä vedellä viisi ja eteisestä tulee aina viisi kenkää kerralla... Hauskojahan nämä on ja niin rakkaita, mutta ihan kiva, ettei ne kaikki jää meille ;)
Meidän tytölle yritettiin Raikua nimeksi, mutta se ei parin päivän kokeilusta huolimatta alkanut istua suuhun. Se vaihdettiin Rallaksi ja nyt ollaan tyytyväisiä :) Heti tuntui oikealta!
Bloggerissa oli joku ongelma, en saanut lisättyä kuvia vaan tuli pelkkiä mustia ruutuja, mutta nyt näkyisi toimivan! Siispä paljon kuvia kerralla. Nää on sekaisin tässä, osassa pennut nelisen viikkoa, osassa viisi.
Ja sitten yksi video mökiltä, pennut viisiviikkoisia:
Pennut on niin reippaita, ne menevät innoissaan kaikkialle ja haluavat tutustua koko maailmaan. Perjantaina käytiin kennelpiirillä sirutuskurssilla mallikoirina ja reippaasti ne sielläkin oli ihmisten keskellä ja vieraassa tilassa ja Hannan pentujen kanssa samassa aitauksessa.
Sunnuntaina pennelit meni porukoille hoitoon, jotta päästiin kepon kanssa asuntomessuilemaan. Ensin mustaa oli purrut joku ötökkä tassuun ja sitten tyttö oli päässyt livahtamaan tutkimusretkelle terassin alle. Näistä selvittyään porukat päättivät aidata pennut ulkoiluiksi turvallisesti aitaukseen. No, piste oli työntänyt päänsä läpi aidasta ja jäänyt siihen jumiin :D Ahhah, ne on ihan helppoja eikä niiden vahtimisessa ole yhtään hommaa :D
Pennut saa olla meillä vapaana kotona, ei niillä ole ollut aitaustakaan enää ainakaan viikkoon. Viisi koiraa osallistumassa hommiin on aika paljon enemmän kuin yksi! Suihkussa on yhtäkkiä leikkimässä vedellä viisi ja eteisestä tulee aina viisi kenkää kerralla... Hauskojahan nämä on ja niin rakkaita, mutta ihan kiva, ettei ne kaikki jää meille ;)
Meidän tytölle yritettiin Raikua nimeksi, mutta se ei parin päivän kokeilusta huolimatta alkanut istua suuhun. Se vaihdettiin Rallaksi ja nyt ollaan tyytyväisiä :) Heti tuntui oikealta!
Bloggerissa oli joku ongelma, en saanut lisättyä kuvia vaan tuli pelkkiä mustia ruutuja, mutta nyt näkyisi toimivan! Siispä paljon kuvia kerralla. Nää on sekaisin tässä, osassa pennut nelisen viikkoa, osassa viisi.
Ja sitten yksi video mökiltä, pennut viisiviikkoisia:
maanantai 5. elokuuta 2013
Ulkoilua ja autoilua
Pennut ovat ulkoilleet nyt päivittäin ja usein montakin kertaa päivässä. Paljon ollaan oltu tuossa läheisessä puistossa, mutta en uskalla viedä niitä sinne enää yksin, koska ne lähtevät kaikki eri suuntiin, joten apuun on valjastettu milloin ketäkin :) Lähes aina olen odottanut ulkona, että pennut nukahtaa ja tuonut sitten vasta sisään jotta oppivat nukkumaan muuallakin. Yksi kiltti pikkukoira on käynyt pentuja tervehtimässä ja ilo oli molemminpuoleista.
Eilen lastattiin pennut autoon ja ajeltiin porukoille puolen tunnin matkan päähän. Yksi pentu huusi n. 200 metriä alussa, kun koki maailman suurimmaksi vääryydeksi sen, että telkesin hänen korkeutensa boksiin kun hän ei olisi halunnut, mutta sekin tyytyi kohtaloonsa ja kävi nukkumaan. Koko loppumatkalla kukaan pennuista ei sitten sanonutkaan mitään. Perillä ne leikki ja hääri niin sisällä kuin ulkonakin ja kotimatkalle lähdettiin kun olivat nukahtaneet toistamiseen, joten inahdustakaan ei kuulunut koko matkalla.
Sinni on vähentänyt imetystä reilusti ja pennut on tosi ahneita kiinteälle. Muutenkin Sinni alkaa olemaan sitä mieltä, että pennut voisivat ystävällisesti alkaa pakkaamaan tavaroitaan... Se kyllä leikkii niiden kanssa ja menee katsomaan, jos kuuluu tietynkuuloinen huuto, mutta paljon se tulee esimerkiksi sohvalle turvaan. Nyt se on myös muutaman kerran murahtanut lelusta/ruuastaan, jotta pennut oppivat, että kaikki ei kuulu kaikille.
Pennut saa olla paljon meillä vapaana ja ne levittäytyykin kyllä koko kämppään, ihan pissoja ja kakkoja myöden... Joo meiltä ei lähde sisäsiistejä pentuja :D Jonkun ihmeen takia en teljennyt pentuja viimeyöksi pentuaitaukseen, minkä takia heräsin säännöllisesti sängyn vierestä kuuluvaan hähätykseen (sellaiseen hassuun ääneen mitä pennut pitää kun hengittävät innoissaan suun kautta)... Huoh :D Ajattelin varmaan, että ehkä ne antaa mun nukkua vähän paremmin, kun aitauksessaan ne toki huutaa kun syötävät kokemaansa vääryyttä: "me mitään häkkieläimiä olla, tää mikään Korkeasaari oo, me soitetaan eläinsuojeluun!!!". ONNEKSI mä pääsen kolmesta eroon parin-kolmen viikon päästä!
Tässä video pentujen ekasta ulkoilusta:
Eilen lastattiin pennut autoon ja ajeltiin porukoille puolen tunnin matkan päähän. Yksi pentu huusi n. 200 metriä alussa, kun koki maailman suurimmaksi vääryydeksi sen, että telkesin hänen korkeutensa boksiin kun hän ei olisi halunnut, mutta sekin tyytyi kohtaloonsa ja kävi nukkumaan. Koko loppumatkalla kukaan pennuista ei sitten sanonutkaan mitään. Perillä ne leikki ja hääri niin sisällä kuin ulkonakin ja kotimatkalle lähdettiin kun olivat nukahtaneet toistamiseen, joten inahdustakaan ei kuulunut koko matkalla.
Sinni on vähentänyt imetystä reilusti ja pennut on tosi ahneita kiinteälle. Muutenkin Sinni alkaa olemaan sitä mieltä, että pennut voisivat ystävällisesti alkaa pakkaamaan tavaroitaan... Se kyllä leikkii niiden kanssa ja menee katsomaan, jos kuuluu tietynkuuloinen huuto, mutta paljon se tulee esimerkiksi sohvalle turvaan. Nyt se on myös muutaman kerran murahtanut lelusta/ruuastaan, jotta pennut oppivat, että kaikki ei kuulu kaikille.
Pennut saa olla paljon meillä vapaana ja ne levittäytyykin kyllä koko kämppään, ihan pissoja ja kakkoja myöden... Joo meiltä ei lähde sisäsiistejä pentuja :D Jonkun ihmeen takia en teljennyt pentuja viimeyöksi pentuaitaukseen, minkä takia heräsin säännöllisesti sängyn vierestä kuuluvaan hähätykseen (sellaiseen hassuun ääneen mitä pennut pitää kun hengittävät innoissaan suun kautta)... Huoh :D Ajattelin varmaan, että ehkä ne antaa mun nukkua vähän paremmin, kun aitauksessaan ne toki huutaa kun syötävät kokemaansa vääryyttä: "me mitään häkkieläimiä olla, tää mikään Korkeasaari oo, me soitetaan eläinsuojeluun!!!". ONNEKSI mä pääsen kolmesta eroon parin-kolmen viikon päästä!
Tässä video pentujen ekasta ulkoilusta:
maanantai 29. heinäkuuta 2013
Soosoo, Miimii, Jeejee ja Nuunuu, eli Romu, Jopo, Raiku ja ehkä Kille?
Saattaa olla, että jokunen odottaa päivityksiä ja erityisesti kuvia. No ekaa tulee nyt, toka jää vielä uupumaan (yritän korjata tilanteen pian). Siis pennut on 3,5 viikkoa vanhoja ja ihan oikeita koiria jo? KOSKA ne muuttui marsuista koiriksi kysyn vaan?! Yhtäkkiä niillä olikin silmät auki, ne tapaili jotain leikin tyyppistä ja sitten ne ei pysyneetkään enää pentulaatikossa.
Pennut on olleet viikon laatikon pentuaitauksessa ja ottavat siitä kyllä ilon irti. Ne pysyy jo hienosti jaloillaan ja usein jopa lyhyen juoksupyrähdyksenkin. Ympäristö kiinnostaa älyttömästi ja tänään taisikin jokainen pentu käydä asunnon jokaisessa huoneessa. Eli tupatarkastus tehty!
Pennut ovat saaneet myös viralliset nimet. Ne ovat (Sinnikkään) Soosoo, Jeejee, Miimii ja Nuunuu. Soosoo on pistepoika, koska se on villein ja eniten sellainen "soosoo, tuota ei saa tehdä"- tyyppi. Se on vilkkain ja käyttää leikkiessään eniten murinaa. Se on vähän sellainen "tein ensin, harkitsin sitten"- pentu ja lähtee kyllä soitellen sotaan, mutta paikanpäällä saattaakin tulla äitiä ikävä. Mutta koska tilanteessa jo ollaan, niin jotenkinhan siitä aina selvitään, eli pentu pysyy toimintakykyisenä. Mutta se tulee todennäköisesti isompana karvaasti oppimaan, että ensin kannattaisi ehkä hetki harkita, ennenkuin toimii. Soosoo on kropaltaan kevyin ja siroin.
Musta on Jeejee. Sillä on koko ajan sellainen jeejee- asenne, häntä heiluu ja kaikki on aika siistiä. Se on pennuista sosiaalisin ja hakeutuu mieluiten ihmisten seuraan. Leikkiessään se on kohtelias enkä juuri ole kuullut sen murisevan, mutta se osaa kyllä ottaa ilon irti painimisesta. Se on kropaltaan pojista jäntevin ja motorisesti taitavin ja pojista paras syömään.
Nuunuu on täpläpoika, koska se on jatkuvasti nuuskuttelemassa nenä maassa. Sen nenänkäyttö on aivan eriluokkaa muiden pentujen kanssa. Se on kropaltaan selvästi matalin ja pitkulaisin; olenkin nauranut, että se ei varmaan vieläkään ole noussut kunnolla jaloilleen kun on aina nenä maassa :) Mutta siitä varmaan jää suorakaidemaisempi kuin pistepojasta. Nuunuu on pennuista harkitsevin ja rauhallisin, mutta itseasiassa hyvin rohkea. Se ei ole sellainen hölmö kuin pistepoika, vaan ehtii miettimäänkin ennenkuin on jo hommannut itsensä ongelmiin.
Tyttö on Miimii, koska se nyt vaan sattuu olemaan äänessä jatkuvasti. Se on pennuista rohkein ja vahvaluonteisin, murisee ja mesoaa ihan huolella. HYVIN itsenäinen, lähtee yksinään eri huoneisiin eikä ole moksiskaan, vaikka on pitkäänkin poissa äidin ja veljien luota. Toisten kanssa leikkiessään sellainen, että mielenkiinnolla odotan, kuinka se tulee toimeen aikuisena toisten kanssa... Käsittääkseni samanlainen (tai pahempi), mitä Sinni on ollut pentuna. Sä joko leikit tai itket ja leikit... En tiedä YHTÄÄN, että mitä siitä tulee isona, joten sikäli hyvä, että se jää meille. Pojat ovat tasaisia ja olen niiden suhteen luottavainen, mutta tuosta tytöstä voi tulla ihan mitä vaan, eikä pelkästään hyvässä merkityksessä...
Ainakin kahden pojan kutsumanimetkin on tiedossa ja niitä aletaan käyttämään heti kun tiedän, että kuka pentu menee mihinkin. Ja tyttö on kutsumanimeltään Raiku. Virallisten nimien eteen tulee kennelnimi Sinnikkään (jos se menee läpi) sitten joskus, kun se hyväksytään. Hyvällä lykyllä jo tämän vuoden puolella, mutta viimeistään alkuvuodesta.
Pennut on syöneet kiinteää nyt muutamana päivänä, maistuvuus vaihtelevaa, sotku taattua. Musta ja tyttö syövät parhaiten, täpläpojallekin maistuu aika hyvin. Pistepoika ei kauheasti kerkeisi pysähtyä syömään... On muillakin kiire ja hitsi että harmittaa, kun haluaisi nähdä koko maailman sillä salaman sekunnilla eikä jalat kanna ollenkaan niin lujaa ja kun sitten saattaa alkaa jänskättämäänkin vielä! Sitten ne huutaa, koska elämä en mene niinkuin ne haluaisi :D Niillä on äärimmäisen suuret odotukset elämältä ja ne ovat erittäin tietoisia haluistaan ja mieliteoistaan. Ne ovat hyvin vilkkaita ja toiminnanhaluisia, tekevät sata lasissa. Niin mielenkiintoista nähdä, että minkälaisia ne on aikuisina :)
Pennut on olleet viikon laatikon pentuaitauksessa ja ottavat siitä kyllä ilon irti. Ne pysyy jo hienosti jaloillaan ja usein jopa lyhyen juoksupyrähdyksenkin. Ympäristö kiinnostaa älyttömästi ja tänään taisikin jokainen pentu käydä asunnon jokaisessa huoneessa. Eli tupatarkastus tehty!
Pennut ovat saaneet myös viralliset nimet. Ne ovat (Sinnikkään) Soosoo, Jeejee, Miimii ja Nuunuu. Soosoo on pistepoika, koska se on villein ja eniten sellainen "soosoo, tuota ei saa tehdä"- tyyppi. Se on vilkkain ja käyttää leikkiessään eniten murinaa. Se on vähän sellainen "tein ensin, harkitsin sitten"- pentu ja lähtee kyllä soitellen sotaan, mutta paikanpäällä saattaakin tulla äitiä ikävä. Mutta koska tilanteessa jo ollaan, niin jotenkinhan siitä aina selvitään, eli pentu pysyy toimintakykyisenä. Mutta se tulee todennäköisesti isompana karvaasti oppimaan, että ensin kannattaisi ehkä hetki harkita, ennenkuin toimii. Soosoo on kropaltaan kevyin ja siroin.
Musta on Jeejee. Sillä on koko ajan sellainen jeejee- asenne, häntä heiluu ja kaikki on aika siistiä. Se on pennuista sosiaalisin ja hakeutuu mieluiten ihmisten seuraan. Leikkiessään se on kohtelias enkä juuri ole kuullut sen murisevan, mutta se osaa kyllä ottaa ilon irti painimisesta. Se on kropaltaan pojista jäntevin ja motorisesti taitavin ja pojista paras syömään.
Nuunuu on täpläpoika, koska se on jatkuvasti nuuskuttelemassa nenä maassa. Sen nenänkäyttö on aivan eriluokkaa muiden pentujen kanssa. Se on kropaltaan selvästi matalin ja pitkulaisin; olenkin nauranut, että se ei varmaan vieläkään ole noussut kunnolla jaloilleen kun on aina nenä maassa :) Mutta siitä varmaan jää suorakaidemaisempi kuin pistepojasta. Nuunuu on pennuista harkitsevin ja rauhallisin, mutta itseasiassa hyvin rohkea. Se ei ole sellainen hölmö kuin pistepoika, vaan ehtii miettimäänkin ennenkuin on jo hommannut itsensä ongelmiin.
Tyttö on Miimii, koska se nyt vaan sattuu olemaan äänessä jatkuvasti. Se on pennuista rohkein ja vahvaluonteisin, murisee ja mesoaa ihan huolella. HYVIN itsenäinen, lähtee yksinään eri huoneisiin eikä ole moksiskaan, vaikka on pitkäänkin poissa äidin ja veljien luota. Toisten kanssa leikkiessään sellainen, että mielenkiinnolla odotan, kuinka se tulee toimeen aikuisena toisten kanssa... Käsittääkseni samanlainen (tai pahempi), mitä Sinni on ollut pentuna. Sä joko leikit tai itket ja leikit... En tiedä YHTÄÄN, että mitä siitä tulee isona, joten sikäli hyvä, että se jää meille. Pojat ovat tasaisia ja olen niiden suhteen luottavainen, mutta tuosta tytöstä voi tulla ihan mitä vaan, eikä pelkästään hyvässä merkityksessä...
Ainakin kahden pojan kutsumanimetkin on tiedossa ja niitä aletaan käyttämään heti kun tiedän, että kuka pentu menee mihinkin. Ja tyttö on kutsumanimeltään Raiku. Virallisten nimien eteen tulee kennelnimi Sinnikkään (jos se menee läpi) sitten joskus, kun se hyväksytään. Hyvällä lykyllä jo tämän vuoden puolella, mutta viimeistään alkuvuodesta.
Pennut on syöneet kiinteää nyt muutamana päivänä, maistuvuus vaihtelevaa, sotku taattua. Musta ja tyttö syövät parhaiten, täpläpojallekin maistuu aika hyvin. Pistepoika ei kauheasti kerkeisi pysähtyä syömään... On muillakin kiire ja hitsi että harmittaa, kun haluaisi nähdä koko maailman sillä salaman sekunnilla eikä jalat kanna ollenkaan niin lujaa ja kun sitten saattaa alkaa jänskättämäänkin vielä! Sitten ne huutaa, koska elämä en mene niinkuin ne haluaisi :D Niillä on äärimmäisen suuret odotukset elämältä ja ne ovat erittäin tietoisia haluistaan ja mieliteoistaan. Ne ovat hyvin vilkkaita ja toiminnanhaluisia, tekevät sata lasissa. Niin mielenkiintoista nähdä, että minkälaisia ne on aikuisina :)
sunnuntai 21. heinäkuuta 2013
Silmiä ja korvia!
Pentujen marsuaikakausi alkaa olemaan ohi. Silmät on olleet muutaman päivän kokonaan auki ja kuulokin on alkanut pelittämään. Silmäthän on lähinnä koristeet vielä, mutta onhan ne nyt heti paljon enemmän koirien näköisiä, kun on silmät esillä ;) ja päivä päivältä näkökin tarkentuu. Kaikki taitavat osata tehdä tarpeensakin itse, vaikka Sinnikin edelleen hoitaa hommansa tunnollisesti.
Tänään pennut muuttivat pentulaatikosta aitaukseen siitä yksinkertaisesta syystä, että ne ei enää pysyneet laatikossa. Mun teki pahaa, kun ne roikkui siinä laidalla henkeä haukkoen, ennen kuin tumpsahtivat yli ja jos ne telkesi laatikkoon kompostikehikolla, niin sitä huutoa ei kuunnellut kukaan, ainakaan puoli seitsemältä aamulla. Joten olkoot, siirtykööt isojen koirien aitaukseen. Siinä ne onkin paljon tyytyväisemmin, kun pääsevät liikkumaan niin ettei koko ajan ole seinä vastassa.
Pojat on mun mielestä aika tasaisia, musta on hakee eniten kontaktia ja pistepoika on ehkä leikkisin, mutta mitään isoa tai selvää eroa niissä ei näy. Tyttö sen sijaan on ihan eri planeetalta... Se puree terhakasti muristen (ei sillä niin väliä vaikkei hampaita ole vielä yhtäkään) ja mesoaa ihan omiaan. Haluanko mä pitää sen, kysyn vaan...
Tässä pennut on 14vrk:
Ja tässä 17vrk, tosin videolla näkyy lähinnä tytön perusolemusta:
Tänään pennut muuttivat pentulaatikosta aitaukseen siitä yksinkertaisesta syystä, että ne ei enää pysyneet laatikossa. Mun teki pahaa, kun ne roikkui siinä laidalla henkeä haukkoen, ennen kuin tumpsahtivat yli ja jos ne telkesi laatikkoon kompostikehikolla, niin sitä huutoa ei kuunnellut kukaan, ainakaan puoli seitsemältä aamulla. Joten olkoot, siirtykööt isojen koirien aitaukseen. Siinä ne onkin paljon tyytyväisemmin, kun pääsevät liikkumaan niin ettei koko ajan ole seinä vastassa.
Pojat on mun mielestä aika tasaisia, musta on hakee eniten kontaktia ja pistepoika on ehkä leikkisin, mutta mitään isoa tai selvää eroa niissä ei näy. Tyttö sen sijaan on ihan eri planeetalta... Se puree terhakasti muristen (ei sillä niin väliä vaikkei hampaita ole vielä yhtäkään) ja mesoaa ihan omiaan. Haluanko mä pitää sen, kysyn vaan...
Tässä pennut on 14vrk:
Ja tässä 17vrk, tosin videolla näkyy lähinnä tytön perusolemusta:
sunnuntai 14. heinäkuuta 2013
Toinen ääni kellossa
Miimii tajusi, että se jatkuva piipittäminen oli vähän ärsyttävää, joten se päätti vaihtaa levyä ja alkoi, tattadadattadadaa: murisemaan! Hienoa, se onkin kymmenen vuorokauden ikäiselle pennulle sopiva tapa kommunikoida :) Tulee komeat pörinät kun kaveri kiipeää sen päälle tai Sinni heiluttaa häntää niin, että se osuu tyttöön. Mitähän tuosta pennusta vielä tuleekaan...
Musta poika on kokeillut tänään, kuinka kaikki neljä jalkaa kantaisivat samaan aikaan. Kirjavilla pojilla ei ole vielä ajatustakaan sellaisesta, tyttö saa kammettua itsensä etujalkojen varaan. Mutta musta poika pysyi neljällä jalalla ja pystyi ottamaan yksittäisiä askeleitakin!
Silmät on kaikilla vielä kiinni, mutta ne on selvästi alkanut muuttumaan, niissä ei ole enää luomet sillain rypyssä vaan koko luomi on jo suorana. Ei mene varmaan montaa päivää, kun silmät aukeavat :)
Musta poika on kokeillut tänään, kuinka kaikki neljä jalkaa kantaisivat samaan aikaan. Kirjavilla pojilla ei ole vielä ajatustakaan sellaisesta, tyttö saa kammettua itsensä etujalkojen varaan. Mutta musta poika pysyi neljällä jalalla ja pystyi ottamaan yksittäisiä askeleitakin!
Silmät on kaikilla vielä kiinni, mutta ne on selvästi alkanut muuttumaan, niissä ei ole enää luomet sillain rypyssä vaan koko luomi on jo suorana. Ei mene varmaan montaa päivää, kun silmät aukeavat :)
perjantai 12. heinäkuuta 2013
Hännät heiluvat!
Kaikki pennut osaavat heiluttaa häntäänsä! Ne on kyllä hauska näky, kun hirveällä tohinalla ryysivät syömään ja alkavat heiluttaa vimmatusti häntiään kun maitoa alkaa tulemaan kunnolla :) Olen myös aika varma, että musta pentu läähätti tänään hetken. Siihen osui aurinko ennen kuin ehdin sulkea sälekaihtimet ja mun mielestä se aivan selvästi läähätti muutaman kerran. Tyttö on ensimmäisenä kokeillut etujalkojensa kantavuutta, pystyy pieniä hetkiä kannattelemaan etukroppaansa niiden päällä, ennenkuin lysähtää takaisin ryömimisasentoon. Pojat ovat painoltaan 20 gramman sisään (isoin oli tänään yli 700g!) ja tyttö n. 60 grammaa kevyempi.
Olen joitain päiviä käsitellyt pentuja lyhyesti biosensor- tyyliin. Nelikosta näkee selvästi luonne-eroja! Täpläpoika on kaikkein rauhallisin, se ei hermostu pentumittakaavalla mistään. Se myös antoi leikata tänään olleessa ensimmäisessä kynsienleikkuussa kynnet täysin rauhallisena. Musta poika on aika rauhallinen sekin, vähän sillä meinasi mennä herne nenään kynsienleikkuussa, mutta lyhyissä käsittelyissä se on yleensä tosi cool. Pistepoika ja tyttö taas... Pistepojalla loppuu kärsivällisyys melkoisen pian, eikä se esimerkiksi pitänyt lainkaan siitä, että leikkasin kynnet. Se rimpuili hyvin päättäväisenä... Ja tyttö, no se huutaa, huutaa ja huutaa. Ihan hyvin sillä siis kaikki on, ei se sellaista hätähuutoa huuda, mutta kertoo mielipiteensä välittömästi, kun tapahtuu jotain mistä se ei pidä. Olen miettinyt, että sitten kun nuo alkaa kuulemaan niin ehkä sen veljet käskevät sen olla hiljaa ja ottaa herneen pois patjan alta, kun niillä menee varmaan hermot : D Tyttä kutsutaan jostain kumman syystä nimellä Miimii (mii...Miiiiiii.... MI.... Miiiii'iii... miimiiII.....).
Nyt pennuille on kehittynyt selkeä rytmi niiden elämään: ne syövät hyvällä ruokahalulla ja kerralla kunnolla ja sitten nukkuvat tunnin-kaksi. Sitten ne heräävät taas kunnon aterialle ja uudestaan unille. Sinni makoilee paljon pentulaatikon edessä olevassa pedissään tai tulee viereen sohvalle ja kuullessaan pentujen heräilevän siirtyy nopeasti äidin velvollisuuksiinsa. Nyt se kuitenkin malttaa hyvin tehdä muita juttuja sillä välin, kun pennut nukkuvat sikeästi.
Olen käynyt nyt kolmena päivänä leikkimässä sen kanssa puolisen tuntia. Nyt on hyvä sauma treenata leikkiä paremmaksi ja mikään ei ole varmaan parempaa sille tällä hetkellä :) Hieman kunnollista liikuntaa ja paaaaljon iloa, se taitaa olla sille tärkeintä nyt! Ihan oma itsensä se on, hienosti alkaa huutamaan kun sitä pitää niskasta ja hetsaa tolpankiertoon :D
Olen joitain päiviä käsitellyt pentuja lyhyesti biosensor- tyyliin. Nelikosta näkee selvästi luonne-eroja! Täpläpoika on kaikkein rauhallisin, se ei hermostu pentumittakaavalla mistään. Se myös antoi leikata tänään olleessa ensimmäisessä kynsienleikkuussa kynnet täysin rauhallisena. Musta poika on aika rauhallinen sekin, vähän sillä meinasi mennä herne nenään kynsienleikkuussa, mutta lyhyissä käsittelyissä se on yleensä tosi cool. Pistepoika ja tyttö taas... Pistepojalla loppuu kärsivällisyys melkoisen pian, eikä se esimerkiksi pitänyt lainkaan siitä, että leikkasin kynnet. Se rimpuili hyvin päättäväisenä... Ja tyttö, no se huutaa, huutaa ja huutaa. Ihan hyvin sillä siis kaikki on, ei se sellaista hätähuutoa huuda, mutta kertoo mielipiteensä välittömästi, kun tapahtuu jotain mistä se ei pidä. Olen miettinyt, että sitten kun nuo alkaa kuulemaan niin ehkä sen veljet käskevät sen olla hiljaa ja ottaa herneen pois patjan alta, kun niillä menee varmaan hermot : D Tyttä kutsutaan jostain kumman syystä nimellä Miimii (mii...Miiiiiii.... MI.... Miiiii'iii... miimiiII.....).
Nyt pennuille on kehittynyt selkeä rytmi niiden elämään: ne syövät hyvällä ruokahalulla ja kerralla kunnolla ja sitten nukkuvat tunnin-kaksi. Sitten ne heräävät taas kunnon aterialle ja uudestaan unille. Sinni makoilee paljon pentulaatikon edessä olevassa pedissään tai tulee viereen sohvalle ja kuullessaan pentujen heräilevän siirtyy nopeasti äidin velvollisuuksiinsa. Nyt se kuitenkin malttaa hyvin tehdä muita juttuja sillä välin, kun pennut nukkuvat sikeästi.
Olen käynyt nyt kolmena päivänä leikkimässä sen kanssa puolisen tuntia. Nyt on hyvä sauma treenata leikkiä paremmaksi ja mikään ei ole varmaan parempaa sille tällä hetkellä :) Hieman kunnollista liikuntaa ja paaaaljon iloa, se taitaa olla sille tärkeintä nyt! Ihan oma itsensä se on, hienosti alkaa huutamaan kun sitä pitää niskasta ja hetsaa tolpankiertoon :D
keskiviikko 10. heinäkuuta 2013
Kohta viikon ikäiset
Pennut ovat huomenna viikon vanhoja! Joidenkin päivien päästä voi alkaa odottamaan silmien avautumista :) Painot on kehittyneet hyvin: tyttö oli syntyessään 290g ja nyt 494g, pojat olivat 330-340g ja ovat nyt 547-578g. Aika samankokoisia kaikki siis, eikä poikien välillä näe silmin eroa, tyttö on tietty vähän pikkuruisempi.
Pentujen elämä koostuu syömisestä ja nukkumisesta. Ilmeisesti maitoa riittää hyvin, kun kasvutahti on tasaista ja riittävää. Pennuista alkaa huomaamaan joitain eroja: musta poika heiluttaa ainoana häntäänsä! :) Se on niin huippu, näkee milloin alkaa saamaan tissistä kunnolla maitoa kun häntä alkaa vispaamaan.
Tyttö taas ääntelee enemmän kuin kolme poikaa yhteensä... Se kiljuu kun tajuaa, että nyt on nälkä eikä sillä salaman sekunnilla ole tissillä, se kiljuu tissillä ennen kuin maitoa alkaa tulemaan kunnolla, se kiljuu jos Sinni kohtelee arvon prinsessaa liian kovakouraisesti ja siitäkin suvaitsee ilmoittaa, jos joku kavereista tulee keskeyttämään hänen ylhäisyytensä kauneusunet ylittämällä tulemalla esim. kylkeen. Jos se ei kilju, niin se vähintään "puhuu unissaan", asentoa vaihtaessaan se äännähtää, samoin kun herätessään ja venytellessään. Jatkuvasti siitä lähtee jotain ihme ininää/maiskutusta/ähinää/tuhinaa/vikinää/huokailua tai muuta vastaavaa. Sinni osaa hienosti tunnistaa, että mikä ääni tarkoittaa oikeaa tarvetta eli ruokaa/kylmää/pissa- tai kakkahätää ja mikä on vain neidin laajaan äänirepertuaariin kuuluvaa yleisälämölöä. Olenkin sanonut sille, että jos se meinasi jäädä tähän huusholliin, niin saisi ehkä "vähän" muuttaa asennettaan :D
Täpläpoika on kerinnyt kertaalleen käymään pentulaatikon ulkopuolella. En tiedä, että onnistuiko se pääsemään sinne jotenkin itse jos kaverit ovat esimerkiksi maanneet kulkuaukon suulla rappusina, vai onko se tipahtanut kun on ollut tissillä ja Sinni on lähtenyt liikkeelle. Jokatapauksessa se nukkui tyynesti ja ilman huolen häivää pentulaatikon edessä olevalla patjalla... Se on muutenkin tosi lunki tyyppi, nukahtaa yleensö puntarille eikä ole niin kiireinen, kun varsinkin tyttö ja pistepoika.
Sinni on alkanut palautumaan pahimmasta äitiyshuumasta ja tulee välillä itse pois pentulaatikosta ja ulkonakin haistelee ja kipittelee rentona, ilman välitöntä paniikkia pennuista. Se voi yleisesti tosi hyvin, ei vuoda mitenkään liikaa ja on itseasiassa pikkuisen pullukka. Kyllä siltä nyt kylkiluut tuntuu kun tarpeeksi painelee, mutta se ei todellakaan ole normaalisti tuollainen. Mutta mieluummin näin päin! Nyt voin pikkuhiljaa alkaa rakentamaan sille kuntoa takaisin pidentämällä hieman kävelyitä jne. Muutaman viikon päästä se voi varmaan lenkkeillä jo normaaleja tunnin lenkkejä. Jee, vähänkö odotan sitä! Kivaa saada normaali Sinni takaisin :)
Pentujen elämä koostuu syömisestä ja nukkumisesta. Ilmeisesti maitoa riittää hyvin, kun kasvutahti on tasaista ja riittävää. Pennuista alkaa huomaamaan joitain eroja: musta poika heiluttaa ainoana häntäänsä! :) Se on niin huippu, näkee milloin alkaa saamaan tissistä kunnolla maitoa kun häntä alkaa vispaamaan.
Tyttö taas ääntelee enemmän kuin kolme poikaa yhteensä... Se kiljuu kun tajuaa, että nyt on nälkä eikä sillä salaman sekunnilla ole tissillä, se kiljuu tissillä ennen kuin maitoa alkaa tulemaan kunnolla, se kiljuu jos Sinni kohtelee arvon prinsessaa liian kovakouraisesti ja siitäkin suvaitsee ilmoittaa, jos joku kavereista tulee keskeyttämään hänen ylhäisyytensä kauneusunet ylittämällä tulemalla esim. kylkeen. Jos se ei kilju, niin se vähintään "puhuu unissaan", asentoa vaihtaessaan se äännähtää, samoin kun herätessään ja venytellessään. Jatkuvasti siitä lähtee jotain ihme ininää/maiskutusta/ähinää/tuhinaa/vikinää/huokailua tai muuta vastaavaa. Sinni osaa hienosti tunnistaa, että mikä ääni tarkoittaa oikeaa tarvetta eli ruokaa/kylmää/pissa- tai kakkahätää ja mikä on vain neidin laajaan äänirepertuaariin kuuluvaa yleisälämölöä. Olenkin sanonut sille, että jos se meinasi jäädä tähän huusholliin, niin saisi ehkä "vähän" muuttaa asennettaan :D
Täpläpoika on kerinnyt kertaalleen käymään pentulaatikon ulkopuolella. En tiedä, että onnistuiko se pääsemään sinne jotenkin itse jos kaverit ovat esimerkiksi maanneet kulkuaukon suulla rappusina, vai onko se tipahtanut kun on ollut tissillä ja Sinni on lähtenyt liikkeelle. Jokatapauksessa se nukkui tyynesti ja ilman huolen häivää pentulaatikon edessä olevalla patjalla... Se on muutenkin tosi lunki tyyppi, nukahtaa yleensö puntarille eikä ole niin kiireinen, kun varsinkin tyttö ja pistepoika.
Sinni on alkanut palautumaan pahimmasta äitiyshuumasta ja tulee välillä itse pois pentulaatikosta ja ulkonakin haistelee ja kipittelee rentona, ilman välitöntä paniikkia pennuista. Se voi yleisesti tosi hyvin, ei vuoda mitenkään liikaa ja on itseasiassa pikkuisen pullukka. Kyllä siltä nyt kylkiluut tuntuu kun tarpeeksi painelee, mutta se ei todellakaan ole normaalisti tuollainen. Mutta mieluummin näin päin! Nyt voin pikkuhiljaa alkaa rakentamaan sille kuntoa takaisin pidentämällä hieman kävelyitä jne. Muutaman viikon päästä se voi varmaan lenkkeillä jo normaaleja tunnin lenkkejä. Jee, vähänkö odotan sitä! Kivaa saada normaali Sinni takaisin :)
lauantai 6. heinäkuuta 2013
1n+3u
Kaikki on paremmin kuin hyvin, Sinni hoitaa pentujaan hyvin ja vauvat on reippaita ja jänteviä. Sinniä ja pentuja jaksaisi katsella loputtomiin, on se niin hienoa nähdä kuinka luontevasti kaikki sujuu!
Eli kertauksena vielä, kolme poikaa joista kaksi valkoista läiskin ja yksi musta ja yksi golden tyttö. Tyttö jää varmaan meille (enivei yksi pennuista jää) ja pojille on kodit :)
keskiviikko 3. heinäkuuta 2013
Viimeinen tiineyspäivä?
Tänään on tiineyden 59. vuorokausi. Sinnin lämpö on ollut viikon 37,5 asteen kieppeillä, mutta mitään merkkejä lähestyvästä synnytyksestä ei ole ollut. Sinni on lähtenyt mielellään kävelylle, ruoka on maistunut jne. Tänään aamulla lämpö oli tippunut 36,4 asteeseen ja nyt onkin Sinnillä aika tukalat oltavat. Läähätys on kova eikä se meinaa millään malttaa käydä lepäämään, kun pentulaatikkoa tarvitsee pedata uudestaan ja uudestaan. Mitä todennäköisimmin pennut syntyvät tänään illalla tai yöllä! :)
torstai 20. kesäkuuta 2013
45. vrk
Aika on mennyt niin nopeasti! Luulin, että tämä tuntuisi loputtomalta odotukselta, mutta ei onneksi! Tänään on siis jo 45. vrk siemennyksestä. Sinni on saanut painoa 3,5 kiloa lisää ja alkaa näyttämään melkoisen tasapaksulta. Se on rauhallisempi ja nukkuu enemmän, mutta on edelleen heti valmis, jos jotain toimintaa saattaisi olla tarjolla.
Alkuviikosta se juoksi täysillä hurjaa neljää estettä ilman rimaa kun tein sille fokusointia ja eilen tallilla pyörähtäessä se olisi ihan pokalla hypännyt mediesteitä, kun niitä siellä tarjolla oli. Autoon sen on vaivalloisempaa hypätä ja iltaisin pennut liikkuvat niin, että tekevät ilmeisesti olosta epämiellyttävän. Muutaman päivän pentujen liikkeet on tuntenut kädellä :)
Pentulaatikko saapui jokunen päivä sitten. Parin viikon päästä siellä pitäisi tuhista pesueellinen cockerinpoikasia <3 Näillä näkymin kaikille on koti, mutta jos niitä sattuukin tulemaan enemmän kuin on ultrattu (4kpl), niin sitten joku saattaa olla vapaana.
Alkuviikosta se juoksi täysillä hurjaa neljää estettä ilman rimaa kun tein sille fokusointia ja eilen tallilla pyörähtäessä se olisi ihan pokalla hypännyt mediesteitä, kun niitä siellä tarjolla oli. Autoon sen on vaivalloisempaa hypätä ja iltaisin pennut liikkuvat niin, että tekevät ilmeisesti olosta epämiellyttävän. Muutaman päivän pentujen liikkeet on tuntenut kädellä :)
Pentulaatikko saapui jokunen päivä sitten. Parin viikon päästä siellä pitäisi tuhista pesueellinen cockerinpoikasia <3 Näillä näkymin kaikille on koti, mutta jos niitä sattuukin tulemaan enemmän kuin on ultrattu (4kpl), niin sitten joku saattaa olla vapaana.
perjantai 31. toukokuuta 2013
tiistai 21. toukokuuta 2013
15. tiineysvuorokausi?
Jos Sinni on tiineenä, tänään on 15. vuorokausi. Epäilen sen olevan tiineenä seuraavista syistä: se on viime päivinä ollut huonovointinen, kyökkäilee ja röyhtäilee aamuisin ja on myös todella väsynyt ja hellyydenkipeä. Eilen sen nisät alkoivat punottaa ja tänään punnasin ja mittasin sen vyötärönympäryksen. Paino oli lisääntynyt 800 grammalla reilun viikon takaiseen ja vyötärönympärys kasvanut sentillä. Valeraskaus voi aiheuttaa kyllä ihan samoja oireita, eli ihan yhtä hyvin se voi olla tyhjä, mutta en ihmettelisi, jos mahassa olisi pentuja :) Ultra on perjantaina 31.5, joten silloin tiedetään varmaksi :)
maanantai 6. toukokuuta 2013
6.5 proge 15,8 ja siemennys tehty!
Aamukahdeksalta proge oli 15,8, joten iltapäivällä oli paras mahdollinen hetki siementää. Kaikki sujui helposti, itse siemennys ei kestänyt kuin muutaman minuutin ja paperitkin täytteli hoitaja mun allekirjoitusta lukuunottamatta. Toimenpiteen jälkeen kysyin Palolahdelta, että kuinkahan suurella todennäköisyydellä tämä sitten onnistui? Ell vastasi, että no kyllä erittäin suurella, kun sperma oli ensiluokkaista ja aika juuri oikea, niin ihme on, jos tästä ei hedelmöity :)
Toki aina joku voi mennä vikaan, mistä sitä tietää vaikka Sinni olisi steriili kun aikaisempia pentuja ei ole, mutta parasta toivotaan ja todennäköisyys on hyvä :) Jos siis kaikki menee niinkuin toivotaan, niin meille syntyy cockeripentuja viikolla 27!
Toki aina joku voi mennä vikaan, mistä sitä tietää vaikka Sinni olisi steriili kun aikaisempia pentuja ei ole, mutta parasta toivotaan ja todennäköisyys on hyvä :) Jos siis kaikki menee niinkuin toivotaan, niin meille syntyy cockeripentuja viikolla 27!
lauantai 4. toukokuuta 2013
4.5 proge 6,1
Tänään proge olikin jo 6,1! Onneksi päätin ottaa sen tänäänkin, meinaan perjantain arvon perusteella siemnnystä kaavailtiin tiistaille tai keskiviikolle ja tänään näyttääkin siltä, että maanantaina siemennetään. Vähänkö jännää!
perjantai 3. toukokuuta 2013
3.5 proge 2,5
Tänään proge oli 2,5, eli aika huoletta saan olla viikonlopun, siemennys menee ens viikolle.
torstai 2. toukokuuta 2013
tiistai 30. huhtikuuta 2013
30.4 Proge 0,8
Sinniltä otettiin tänään eka proge, joka oli 0,8, eli reilusti saadaan odotella vielä. Ehkä siemennys menis vasta ens viikon alkuun?
perjantai 26. huhtikuuta 2013
Kaikki ok
Tänään on 4. juoksupäivä ja kaikki on hyvin. Tiistaina 30.4 otetaan ensimmäinen proge. Palolahti ei ole töissä ennen 5.5, joten jos sitä aiemmin tarvitsee siementää, niin silloin se tehdään Mäntsälässä. Toivotaan siis, että siemennys olisi aikaisintaan 13. juoksupäivänä.
Aikataulua:
Tiistaina 30.4 proge, juoksupäivä 8
Keskiviikkona 1.5 juoksupäivä 9
Torstaina 2.5 proge, juoksupäivä 10
Perjantaina 3.5 proge, jos tarvitsee siementää, niin Mäntsälässä, juoksupäivä 11
Lauantai 4.5 jos tarvitsee siementää, niin Mäntsälässä, juoksupäivä 12
Sunnuntai 5.5 jos tarvitsee siementää niin Veterissä, juoksupäivä 13
Maanantai 6.5 proge ellei ole siemennetty, jos siemennetään, niin Veterissä
Kävin toissapäivänä Veterissä katsomassa, että kaikki sperman paperit on täytetty oikein ja onneksi olivat. Tällä hetkellä tämä näyttää sujuvan suunnitellusti ja olen aika rauhallisin mielin :)
Aikataulua:
Tiistaina 30.4 proge, juoksupäivä 8
Keskiviikkona 1.5 juoksupäivä 9
Torstaina 2.5 proge, juoksupäivä 10
Perjantaina 3.5 proge, jos tarvitsee siementää, niin Mäntsälässä, juoksupäivä 11
Lauantai 4.5 jos tarvitsee siementää, niin Mäntsälässä, juoksupäivä 12
Sunnuntai 5.5 jos tarvitsee siementää niin Veterissä, juoksupäivä 13
Maanantai 6.5 proge ellei ole siemennetty, jos siemennetään, niin Veterissä
Kävin toissapäivänä Veterissä katsomassa, että kaikki sperman paperit on täytetty oikein ja onneksi olivat. Tällä hetkellä tämä näyttää sujuvan suunnitellusti ja olen aika rauhallisin mielin :)
maanantai 22. huhtikuuta 2013
torstai 11. huhtikuuta 2013
Edistysaskelia
Vihdoin jotain konkreettista tapahtuu! Eilen Acelta (urokselta) kerättiin sperma ja se todettiin laadukkaaksi. Nyt se on pakastumassa ja joidenkin päivien kuluttua Suomessa odottamassa Sinnin juoksun alkua!
Sinnin blogiin on myös lisätty uroksen tiedot, jos joku ei vielä ole huomannut.
Sinnin blogiin on myös lisätty uroksen tiedot, jos joku ei vielä ole huomannut.
lauantai 9. maaliskuuta 2013
Suunnitelmat muuttuu
Ei kuitenkaan niin paljon, ettäkö valitsemastani uroksesta luopuisin :) Mutta alkuperäinen suunnitelma astuttaa Sinni Suomessa näyttää nyt turhan hankalalta. Rotuyhdistys puolsi poikkeuslupaa urokselle, mutten ole saanut siitä vielä kirjallista lausuntoa enkä tiedä, kuinka kauan Kennelliitolla asian kanssa menisi. Lisäksi uroksen ajoissa Suomeen saaminen hirvittää, enkä oikein tahtoisi ottaa sitä riskiä, että joku menee aikataulujen takia mönkään.
Niinpä uros käy nyt ihan parin viikon sisällä Ukclone- klinikalla luovuttamassa spermaa, joka tulee sitten pakastettuna Suomeen Veteriin, jossa Tapio Palolahti siementää Sinnin kun aika on. Joku jännä takaraivossa kalvanut epävarmuus tipahti tämän päätöksen myötä. Mieluummin olisin toki hoitanut astutuksen luomuna, mutta tahtoisin saada tämän onnistumaan kerrasta ja Britannia-Suomi väli on vähän turhan iso epävarmuus. Uros on kuitenkin astunut aiemmin ongelmitta, joten sen sukupuolivietin riittävä vahvuus ja kyky astua on tiedossa.
Kaikki uroksesta kerätty sperma toimitetaan mulle ja ylimääräinen jää spermapankkiin säilytykseen odottamaan käyttöä Sinnille tai jollekin toiselle nartulle :)
Niinpä uros käy nyt ihan parin viikon sisällä Ukclone- klinikalla luovuttamassa spermaa, joka tulee sitten pakastettuna Suomeen Veteriin, jossa Tapio Palolahti siementää Sinnin kun aika on. Joku jännä takaraivossa kalvanut epävarmuus tipahti tämän päätöksen myötä. Mieluummin olisin toki hoitanut astutuksen luomuna, mutta tahtoisin saada tämän onnistumaan kerrasta ja Britannia-Suomi väli on vähän turhan iso epävarmuus. Uros on kuitenkin astunut aiemmin ongelmitta, joten sen sukupuolivietin riittävä vahvuus ja kyky astua on tiedossa.
Kaikki uroksesta kerätty sperma toimitetaan mulle ja ylimääräinen jää spermapankkiin säilytykseen odottamaan käyttöä Sinnille tai jollekin toiselle nartulle :)
maanantai 11. helmikuuta 2013
Ongelmia
Meidän kennelliitto ei hyväksy Brittien lonkkatuloksia, eikä myöskään silmätarkastusta. Valitsemani uros on tervelonkkainen (heidän käyttämällä asteikolla lonkat on 5/5, joka on meidän asteikkoon verrattaessa A/A) ja silmätkin on peilattu terveeksi ja otettu DNA. Jos astuttaisin Sinnin ulkomailla, niin rotuyhdistyksen anoman poikkeusluvan takia terveystuloksia ei tarvittaisi. Mutta mikäli uros tulee astumaan Suomeen, ne tarvitaan.
Kennelliitosta neuvottiin hakemaan yskittäistä poikkeuslupaa uroksen käytölle Suomessa. Toivottavasti se myönnetään ja se tulee ajoissa! Nyt sitten ripeästi laittamaan asiaa vireille.
Kennelliitosta neuvottiin hakemaan yskittäistä poikkeuslupaa uroksen käytölle Suomessa. Toivottavasti se myönnetään ja se tulee ajoissa! Nyt sitten ripeästi laittamaan asiaa vireille.
maanantai 14. tammikuuta 2013
Keinosiemennysjuttuja
Keinosiemennystä käytettäessä suositellaan, että nartulla on yksi pentue alla. Olin yhteydessä siemennyksiä tekevään Veteriin, josta ell kertoi, että siemennys on ihan yhtä ok myös ensikertalaiselle nartulle, ainut riski on se, ettei tiedetä, pystyykö narttu tiinehtymään jne, eli riski rajoittuu kustannuksiin.
Sinnin astutuksen syy on lähtökohtaisesti itsekäs, tahdon itselleni siitä toisen koiran ja saadakseni vanhempien osalta mieluisan olen valmis maksamaan siitä aika paljon. Joten Veterin mielipiteen kuultuani olen valmis käyttämään myös keinosiemennystä.
Itse henkilökohtaisesti astuttaisin luomuna mieluummin, mutta kun kyseessä on ulkomainen uros, niin mikäli ei mitenkään saada aikatauluja sopimaan, niin tehdään sitten siementämällä. Toivon kovasti, ettei siihen tarvitse ryhtyä, mutta se on sellaisena back uppina, ettei suunnitelmat mene puihin välimatkaongelmien takia.
Sinnin astutuksen syy on lähtökohtaisesti itsekäs, tahdon itselleni siitä toisen koiran ja saadakseni vanhempien osalta mieluisan olen valmis maksamaan siitä aika paljon. Joten Veterin mielipiteen kuultuani olen valmis käyttämään myös keinosiemennystä.
Itse henkilökohtaisesti astuttaisin luomuna mieluummin, mutta kun kyseessä on ulkomainen uros, niin mikäli ei mitenkään saada aikatauluja sopimaan, niin tehdään sitten siementämällä. Toivon kovasti, ettei siihen tarvitse ryhtyä, mutta se on sellaisena back uppina, ettei suunnitelmat mene puihin välimatkaongelmien takia.
keskiviikko 9. tammikuuta 2013
Pentuprojektin blogi
Aloitan tämän, jotta tuo meidän arkielämän blogi (klik) pysyy irrallaan näistä jutuista. Sieltä voi jaksaessaan tutkia Sinnin juttuja ihan seitsemänviikkoisesta alkaen. Sinnin pennutus on ollut jonkunlaisena haaveena tai toiveena aina ja nyt viime aikoina mahdollisuus siihen on
konkretisoitunut: Sinni alkaa olemaan aikuinen, se on terve ja järkeväluonteinen. Lyhyen esittelyn Sinnistä löytää täältä (klik).
Suurimmaksi osaksi tämä blogi tulee olemaan (toivotun) tiineys- ja pentulaatikkoajan päiväkirja, mutta ennen tuota ajanjaksoa päivittelen tänne mitä pentuprojektille milloinkin kuuluu.
Syy blogin juuri nyt perustamiseen on sopivan uroskandidaatin löytyminen :) Haluan käyttää tervettä ja kivaluonteista urosta, jolla ei olisi kauhean montaa pentuetta alla ja joka olisi mahdollisimman erisukuinen Sinnin kanssa. Uroksen pitäisi olla myös kompaktin kokoinen ja tasapainoinen rakenteeltaan.
Tarkat tiedot ja kuvat uroksesta saa tällä hetkellä sähköpostitse, kun olemme saaneet uroksen omistajan kanssa asiat sovittua, niin päivitän sitten tännekin julkisesti. Mutta kerrottakoon nyt, että kyseessä on Briteissä asuva melkoisen kivannäköinen kaksivärinen uros. Sillä on A:n lonkat ja terveet silmät. Suvultaan se on Sinnistä kivan kaukana: kuviteltujen pentujen sukutaulussa ensimmäinen yhteinen koira olisi Maesydderwen Kestrel, joka tulee Sinnillä viidennessä ja uroksella kuudennessa polvessa. Olisi hienoa pystyä käyttämään urosta, jolla ei ole Kestrelin samaa jälkeläistä Sinnin kanssa! Epävirallisesti laskettuna yhdistelmän sukusiitos pysyisi nollana vielä kuudella polvella laskettuna.
Astutuksen mahdollisuuksiksi ovat avoinna sekä "luomu" että keinosiemennys.
Jos olet kiinnostunut käyttölinjaisista cockerin pennuista, niin ota yhteyttä: hanna.h.hyvarinen@gmail.com Pentuja ei tulla luovuttamaan pelkästään sellaiseen agilitykotiin, missä cockerin rodunomaisia taipumuksia ei ymmärretä, eikä niitä tulla luovuttamaan ensimmäisiksi koiriksi.
konkretisoitunut: Sinni alkaa olemaan aikuinen, se on terve ja järkeväluonteinen. Lyhyen esittelyn Sinnistä löytää täältä (klik).
Suurimmaksi osaksi tämä blogi tulee olemaan (toivotun) tiineys- ja pentulaatikkoajan päiväkirja, mutta ennen tuota ajanjaksoa päivittelen tänne mitä pentuprojektille milloinkin kuuluu.
Syy blogin juuri nyt perustamiseen on sopivan uroskandidaatin löytyminen :) Haluan käyttää tervettä ja kivaluonteista urosta, jolla ei olisi kauhean montaa pentuetta alla ja joka olisi mahdollisimman erisukuinen Sinnin kanssa. Uroksen pitäisi olla myös kompaktin kokoinen ja tasapainoinen rakenteeltaan.
Tarkat tiedot ja kuvat uroksesta saa tällä hetkellä sähköpostitse, kun olemme saaneet uroksen omistajan kanssa asiat sovittua, niin päivitän sitten tännekin julkisesti. Mutta kerrottakoon nyt, että kyseessä on Briteissä asuva melkoisen kivannäköinen kaksivärinen uros. Sillä on A:n lonkat ja terveet silmät. Suvultaan se on Sinnistä kivan kaukana: kuviteltujen pentujen sukutaulussa ensimmäinen yhteinen koira olisi Maesydderwen Kestrel, joka tulee Sinnillä viidennessä ja uroksella kuudennessa polvessa. Olisi hienoa pystyä käyttämään urosta, jolla ei ole Kestrelin samaa jälkeläistä Sinnin kanssa! Epävirallisesti laskettuna yhdistelmän sukusiitos pysyisi nollana vielä kuudella polvella laskettuna.
Astutuksen mahdollisuuksiksi ovat avoinna sekä "luomu" että keinosiemennys.
Jos olet kiinnostunut käyttölinjaisista cockerin pennuista, niin ota yhteyttä: hanna.h.hyvarinen@gmail.com Pentuja ei tulla luovuttamaan pelkästään sellaiseen agilitykotiin, missä cockerin rodunomaisia taipumuksia ei ymmärretä, eikä niitä tulla luovuttamaan ensimmäisiksi koiriksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)