Soosoo, Miimii, Jeejee ja Nuunuu, eli Romu, Jopo, Raiku ja ehkä Kille?

Saattaa olla, että jokunen odottaa päivityksiä ja erityisesti kuvia. No ekaa tulee nyt, toka jää vielä uupumaan (yritän korjata tilanteen pian). Siis pennut on 3,5 viikkoa vanhoja ja ihan oikeita koiria jo? KOSKA ne muuttui marsuista koiriksi kysyn vaan?! Yhtäkkiä niillä olikin silmät auki, ne tapaili jotain leikin tyyppistä ja sitten ne ei pysyneetkään enää pentulaatikossa.

Pennut on olleet viikon laatikon pentuaitauksessa ja ottavat siitä kyllä ilon irti. Ne pysyy jo hienosti jaloillaan ja usein jopa lyhyen juoksupyrähdyksenkin. Ympäristö kiinnostaa älyttömästi ja tänään taisikin jokainen pentu käydä asunnon jokaisessa huoneessa. Eli tupatarkastus tehty!

Pennut ovat saaneet myös viralliset nimet. Ne ovat (Sinnikkään) Soosoo, Jeejee, Miimii ja Nuunuu. Soosoo on pistepoika, koska se on villein ja eniten sellainen "soosoo, tuota ei saa tehdä"- tyyppi. Se on vilkkain ja käyttää leikkiessään eniten murinaa. Se on vähän sellainen "tein ensin, harkitsin sitten"- pentu ja lähtee kyllä soitellen sotaan, mutta paikanpäällä saattaakin tulla äitiä ikävä. Mutta koska tilanteessa jo ollaan, niin jotenkinhan siitä aina selvitään, eli pentu pysyy toimintakykyisenä. Mutta se tulee todennäköisesti isompana karvaasti oppimaan, että ensin kannattaisi ehkä hetki harkita, ennenkuin toimii. Soosoo on kropaltaan kevyin ja siroin.

Musta on Jeejee. Sillä on koko ajan sellainen jeejee- asenne, häntä heiluu ja kaikki on aika siistiä. Se on pennuista sosiaalisin ja hakeutuu mieluiten ihmisten seuraan. Leikkiessään se on kohtelias enkä juuri ole kuullut sen murisevan, mutta se osaa kyllä ottaa ilon irti painimisesta. Se on kropaltaan pojista jäntevin ja motorisesti taitavin ja pojista paras syömään.

Nuunuu on täpläpoika, koska se on jatkuvasti nuuskuttelemassa nenä maassa. Sen nenänkäyttö on aivan eriluokkaa muiden pentujen kanssa. Se on kropaltaan selvästi matalin ja pitkulaisin; olenkin nauranut, että se ei varmaan vieläkään ole noussut kunnolla jaloilleen kun on aina nenä maassa :) Mutta siitä varmaan jää suorakaidemaisempi kuin pistepojasta. Nuunuu on pennuista harkitsevin ja rauhallisin, mutta itseasiassa hyvin rohkea. Se ei ole sellainen hölmö kuin pistepoika, vaan ehtii miettimäänkin ennenkuin on jo hommannut itsensä ongelmiin.

Tyttö on Miimii, koska se nyt vaan sattuu olemaan äänessä jatkuvasti. Se on pennuista rohkein ja vahvaluonteisin, murisee ja mesoaa ihan huolella. HYVIN itsenäinen, lähtee yksinään eri huoneisiin eikä ole moksiskaan, vaikka on pitkäänkin poissa äidin ja veljien luota. Toisten kanssa leikkiessään sellainen, että mielenkiinnolla odotan, kuinka se tulee toimeen aikuisena toisten kanssa... Käsittääkseni samanlainen (tai pahempi), mitä Sinni on ollut pentuna. Sä joko leikit tai itket ja leikit... En tiedä YHTÄÄN, että mitä siitä tulee isona, joten sikäli hyvä, että se jää meille. Pojat ovat tasaisia ja olen niiden suhteen luottavainen, mutta tuosta tytöstä voi tulla ihan mitä vaan, eikä pelkästään hyvässä merkityksessä...

Ainakin kahden pojan kutsumanimetkin on tiedossa ja niitä aletaan käyttämään heti kun tiedän, että kuka pentu menee mihinkin. Ja tyttö on kutsumanimeltään Raiku. Virallisten nimien eteen tulee kennelnimi Sinnikkään (jos se menee läpi) sitten joskus, kun se hyväksytään. Hyvällä lykyllä jo tämän vuoden puolella, mutta viimeistään alkuvuodesta.

Pennut on syöneet kiinteää nyt muutamana päivänä, maistuvuus vaihtelevaa, sotku taattua. Musta ja tyttö syövät parhaiten, täpläpojallekin maistuu aika hyvin. Pistepoika ei kauheasti kerkeisi pysähtyä syömään... On muillakin kiire ja hitsi että harmittaa, kun haluaisi nähdä koko maailman sillä salaman sekunnilla eikä jalat kanna ollenkaan niin lujaa ja kun sitten saattaa alkaa jänskättämäänkin vielä! Sitten ne huutaa, koska elämä en mene niinkuin ne haluaisi :D Niillä on äärimmäisen suuret odotukset elämältä ja ne ovat erittäin tietoisia haluistaan ja mieliteoistaan. Ne ovat hyvin vilkkaita ja toiminnanhaluisia, tekevät sata lasissa. Niin mielenkiintoista nähdä, että minkälaisia ne on aikuisina :)

Silmiä ja korvia!

Pentujen marsuaikakausi alkaa olemaan ohi. Silmät on olleet muutaman päivän kokonaan auki ja kuulokin on alkanut pelittämään. Silmäthän on lähinnä koristeet vielä, mutta onhan ne nyt heti paljon enemmän koirien näköisiä, kun on silmät esillä ;) ja päivä päivältä näkökin tarkentuu. Kaikki taitavat osata tehdä tarpeensakin itse, vaikka Sinnikin edelleen hoitaa hommansa tunnollisesti.

Tänään pennut muuttivat pentulaatikosta aitaukseen siitä yksinkertaisesta syystä, että ne ei enää pysyneet laatikossa. Mun teki pahaa, kun ne roikkui siinä laidalla henkeä haukkoen, ennen kuin tumpsahtivat yli ja jos ne telkesi laatikkoon kompostikehikolla, niin sitä huutoa ei kuunnellut kukaan, ainakaan puoli seitsemältä aamulla. Joten olkoot, siirtykööt isojen koirien aitaukseen. Siinä ne onkin paljon tyytyväisemmin, kun pääsevät liikkumaan niin ettei koko ajan ole seinä vastassa.

Pojat on mun mielestä aika tasaisia, musta on hakee eniten kontaktia ja pistepoika on ehkä leikkisin, mutta mitään isoa tai selvää eroa niissä ei näy. Tyttö sen sijaan on ihan eri planeetalta... Se puree terhakasti muristen (ei sillä niin väliä vaikkei hampaita ole vielä yhtäkään) ja mesoaa ihan omiaan. Haluanko mä pitää sen, kysyn vaan...

Tässä pennut on 14vrk:

Ja tässä 17vrk, tosin videolla näkyy lähinnä tytön perusolemusta:

Toinen ääni kellossa

Miimii tajusi, että se jatkuva piipittäminen oli vähän ärsyttävää, joten se päätti vaihtaa levyä ja alkoi, tattadadattadadaa: murisemaan! Hienoa, se onkin kymmenen vuorokauden ikäiselle pennulle sopiva tapa kommunikoida :) Tulee komeat pörinät kun kaveri kiipeää sen päälle tai Sinni heiluttaa häntää niin, että se osuu tyttöön. Mitähän tuosta pennusta vielä tuleekaan...

Musta poika on kokeillut tänään, kuinka kaikki neljä jalkaa kantaisivat samaan aikaan. Kirjavilla pojilla ei ole vielä ajatustakaan sellaisesta, tyttö saa kammettua itsensä etujalkojen varaan. Mutta musta poika pysyi neljällä jalalla ja pystyi ottamaan yksittäisiä askeleitakin!

Silmät on kaikilla vielä kiinni, mutta ne on selvästi alkanut muuttumaan, niissä ei ole enää luomet sillain rypyssä vaan koko luomi on jo suorana. Ei mene varmaan montaa päivää, kun silmät aukeavat :)

Hännät heiluvat!

Kaikki pennut osaavat heiluttaa häntäänsä! Ne on kyllä hauska näky, kun hirveällä tohinalla ryysivät syömään ja alkavat heiluttaa vimmatusti häntiään kun maitoa alkaa tulemaan kunnolla :) Olen myös aika varma, että musta pentu läähätti tänään hetken. Siihen osui aurinko ennen kuin ehdin sulkea sälekaihtimet ja mun mielestä se aivan selvästi läähätti muutaman kerran. Tyttö on ensimmäisenä kokeillut etujalkojensa kantavuutta, pystyy pieniä hetkiä kannattelemaan etukroppaansa niiden päällä, ennenkuin lysähtää takaisin ryömimisasentoon. Pojat ovat painoltaan 20 gramman sisään (isoin oli tänään yli 700g!) ja tyttö n. 60 grammaa kevyempi.

Olen joitain päiviä käsitellyt pentuja lyhyesti biosensor- tyyliin. Nelikosta näkee selvästi luonne-eroja! Täpläpoika on kaikkein rauhallisin, se ei hermostu pentumittakaavalla mistään. Se myös antoi leikata tänään olleessa ensimmäisessä kynsienleikkuussa kynnet täysin rauhallisena. Musta poika on aika rauhallinen sekin, vähän sillä meinasi mennä herne nenään kynsienleikkuussa, mutta lyhyissä käsittelyissä se on yleensä tosi cool. Pistepoika ja tyttö taas... Pistepojalla loppuu kärsivällisyys melkoisen pian, eikä se esimerkiksi pitänyt lainkaan siitä, että leikkasin kynnet. Se rimpuili hyvin päättäväisenä... Ja tyttö, no se huutaa, huutaa ja huutaa. Ihan hyvin sillä siis kaikki on, ei se sellaista hätähuutoa huuda, mutta kertoo mielipiteensä välittömästi, kun tapahtuu jotain mistä se ei pidä. Olen miettinyt, että sitten kun nuo alkaa kuulemaan niin ehkä sen veljet käskevät sen olla hiljaa ja ottaa herneen pois patjan alta, kun niillä menee varmaan hermot : D Tyttä kutsutaan jostain kumman syystä nimellä Miimii (mii...Miiiiiii.... MI.... Miiiii'iii... miimiiII.....).

Nyt pennuille on kehittynyt selkeä rytmi niiden elämään: ne syövät hyvällä ruokahalulla ja kerralla kunnolla ja sitten nukkuvat tunnin-kaksi. Sitten ne heräävät taas kunnon aterialle ja uudestaan unille. Sinni makoilee paljon pentulaatikon edessä olevassa pedissään tai tulee viereen sohvalle ja kuullessaan pentujen heräilevän siirtyy nopeasti äidin velvollisuuksiinsa. Nyt se kuitenkin malttaa hyvin tehdä muita juttuja sillä välin, kun pennut nukkuvat sikeästi.

Olen käynyt nyt kolmena päivänä leikkimässä sen kanssa puolisen tuntia. Nyt on hyvä sauma treenata leikkiä paremmaksi ja mikään ei ole varmaan parempaa sille tällä hetkellä :) Hieman kunnollista liikuntaa ja paaaaljon iloa, se taitaa olla sille tärkeintä nyt! Ihan oma itsensä se on, hienosti alkaa huutamaan kun sitä pitää niskasta ja hetsaa tolpankiertoon :D

Kohta viikon ikäiset

Pennut ovat huomenna viikon vanhoja! Joidenkin päivien päästä voi alkaa odottamaan silmien avautumista :) Painot on kehittyneet hyvin: tyttö oli syntyessään 290g ja nyt 494g, pojat olivat 330-340g ja ovat nyt 547-578g. Aika samankokoisia kaikki siis, eikä poikien välillä näe silmin eroa, tyttö on tietty vähän pikkuruisempi.

Pentujen elämä koostuu syömisestä ja nukkumisesta. Ilmeisesti maitoa riittää hyvin, kun kasvutahti on tasaista ja riittävää. Pennuista alkaa huomaamaan joitain eroja: musta poika heiluttaa ainoana häntäänsä! :) Se on niin huippu, näkee milloin alkaa saamaan tissistä kunnolla maitoa kun häntä alkaa vispaamaan.

Tyttö taas ääntelee enemmän kuin kolme poikaa yhteensä... Se kiljuu kun tajuaa, että nyt on nälkä eikä sillä salaman sekunnilla ole tissillä, se kiljuu tissillä ennen kuin maitoa alkaa tulemaan kunnolla, se kiljuu jos Sinni kohtelee arvon prinsessaa liian kovakouraisesti ja siitäkin suvaitsee ilmoittaa, jos joku kavereista tulee keskeyttämään hänen ylhäisyytensä kauneusunet ylittämällä tulemalla esim. kylkeen. Jos se ei kilju, niin se vähintään "puhuu unissaan", asentoa vaihtaessaan se äännähtää, samoin kun herätessään ja venytellessään. Jatkuvasti siitä lähtee jotain ihme ininää/maiskutusta/ähinää/tuhinaa/vikinää/huokailua tai muuta vastaavaa. Sinni osaa hienosti tunnistaa, että mikä ääni tarkoittaa oikeaa tarvetta eli ruokaa/kylmää/pissa- tai kakkahätää ja mikä on vain neidin laajaan äänirepertuaariin kuuluvaa yleisälämölöä. Olenkin sanonut sille, että jos se meinasi jäädä tähän huusholliin, niin saisi ehkä "vähän" muuttaa asennettaan :D

Täpläpoika on kerinnyt kertaalleen käymään pentulaatikon ulkopuolella. En tiedä, että onnistuiko se pääsemään sinne jotenkin itse jos kaverit ovat esimerkiksi maanneet kulkuaukon suulla rappusina, vai onko se tipahtanut kun on ollut tissillä ja Sinni on lähtenyt liikkeelle. Jokatapauksessa se nukkui tyynesti ja ilman huolen häivää pentulaatikon edessä olevalla patjalla... Se on muutenkin tosi lunki tyyppi, nukahtaa yleensö puntarille eikä ole niin kiireinen, kun varsinkin tyttö ja pistepoika.

Sinni on alkanut palautumaan pahimmasta äitiyshuumasta ja tulee välillä itse pois pentulaatikosta ja ulkonakin haistelee ja kipittelee rentona, ilman välitöntä paniikkia pennuista. Se voi yleisesti tosi hyvin, ei vuoda mitenkään liikaa ja on itseasiassa pikkuisen pullukka. Kyllä siltä nyt kylkiluut tuntuu kun tarpeeksi painelee, mutta se ei todellakaan ole normaalisti tuollainen. Mutta mieluummin näin päin! Nyt voin pikkuhiljaa alkaa rakentamaan sille kuntoa takaisin pidentämällä hieman kävelyitä jne. Muutaman viikon päästä se voi varmaan lenkkeillä jo normaaleja tunnin lenkkejä. Jee, vähänkö odotan sitä! Kivaa saada normaali Sinni takaisin :)

1n+3u

Pennut on syntyneet! Vielä torstaina luulin, ettei ne synny ikinä... Lämmöt laski torstaina aamuyöstä ja Sinni läähätteli päivän mittaan, mutta ei näyttänyt mitään suurempaa merkkiä synnytyksen käynnistämisestä. Se leikki pallolla, kipitteli ulkona lenkillä jne... Lopulta, n. kymmenen aikaan illalla se alkoi ponnistamaan ja siitä vajaan tunnin päästä tuli valkoinen poika vaaleilla läiskillä. Se on kai orangeroan, on vaan vielä haalea. Ekan pojan jälkeen tuli aika pian toinen, saman värinen. Niitä Sinni hoiti aika pitkään, kunnes lopulta, lyhyen liikutuksen avulla päätti, että voisi ehkä jatkaa synnyttämistä ja sitten tuli musta poika, jolla on iso valkoinen läiskä rinnassa ja vähän päässä. Viimeinen antoi taas odottaa itseään, kun Sinni keskittyi jo syntyneiden hoivaamiseen. Sekin tuli lopulta, neljän tienoilla aamulla, ihan muutamalla työnnöllä myöskin. Viimeinen on golden tyttö, iso valkoinen merkki päässä ja niskassakin!

Kaikki on paremmin kuin hyvin, Sinni hoitaa pentujaan hyvin ja vauvat on reippaita ja jänteviä. Sinniä ja pentuja jaksaisi katsella loputtomiin, on se niin hienoa nähdä kuinka luontevasti kaikki sujuu!

Eli kertauksena vielä, kolme poikaa joista kaksi valkoista läiskin ja yksi musta ja yksi golden tyttö. Tyttö jää varmaan meille (enivei yksi pennuista jää) ja pojille on kodit :)

Viimeinen tiineyspäivä?

Tänään on tiineyden 59. vuorokausi. Sinnin lämpö on ollut viikon 37,5 asteen kieppeillä, mutta mitään merkkejä lähestyvästä synnytyksestä ei ole ollut. Sinni on lähtenyt mielellään kävelylle, ruoka on maistunut jne. Tänään aamulla lämpö oli tippunut 36,4 asteeseen ja nyt onkin Sinnillä aika tukalat oltavat. Läähätys on kova eikä se meinaa millään malttaa käydä lepäämään, kun pentulaatikkoa tarvitsee pedata uudestaan ja uudestaan. Mitä todennäköisimmin pennut syntyvät tänään illalla tai yöllä! :)