Sivut

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Viikko vielä

Siis mihin tää aika menee? Ens perjantaina lähtee Kille ja sunnuntaina Jopo (musta). Romu (täplä) on meillä kahdeksanviikkoiseksi. Ja Ralla pysyvästi :D

Pennut on valloittaneet maailmaa oikein urakalla. Ne ovat autoilleet päivittäin oikein kiltisti ja olleet reippaina mihin auto heidät onkaan aina kuskannut. Ollaan käyty agilitytreeneissä ja kaupungissa ja maalla ja siellä ja täällä. Torstaina poikettiin Lotan, eli Killen omistajan luona. Pennut sai juoksennella agilitykentällä (ja kaikki menivät hienosti putkeen, ovat siis valmiiksi agilitykoulutettuja :D), peuhata pikkupojan kanssa ja nukkua sisällä.

Lauantaina pennut poikkesivat mm. Mustissa ja Mirrissä (ei kun se taisi muuten ollakin Wuff). Ne on kyllä hyviä kun missä ikinä ne maahan laskeekaan, niin ne lähtee välittömästi tutkimaan ympäristöään. Ei haitannut kaupan liukas lattia tai muu.

Joku päivä pennuille myös ammuttiin kymmenisen laukausta. Ei tietty ihan vierestä, ehkä 20 metrin päästä. Kaikki olivat fine, eivät reagoineet edes jäämällä kuuntelemaan. Täytyy ampua vielä toinen kerta ennen kuin pennut keräävät kimpsunsa ja kampsunsa.

Ollaan me joskus kai kotonakin oltu ja yritetty keksiä täältä kaikki mahdollinen koettavaksi. Pennut ovat keikkuneet tasapainolaudoilla lukuisia kertoja, se on yks hauskimmista jutuista niiden mielestä. Ja leikkimistä ollaan tietty harjoiteltu paljon ja kaikki leikkiikin tosi hyvin. Jahtaavat innoissaan, tarttuvat hyvin kiinni ja pitävät otteen. Jopoa lukuunottamatta myös murisevat uskottavasti. Kaikki tapporavistavat.

Muutamana yönä ollaan käyty kävelyllä tässä lähimaastoissa. Pennut eivät välitä pimeästä, mutta Jopoa on ihan hullu homma vahtia kun se on musta! Muut nyt näkee melko hyvin, mutta mustaa pentua ei ihan heti erota. Täytyy laittaa sille seuraavan kerran vilkkuvalo pantaan kiinni.

Sinni imettää VIELÄKIN. Huooooh... Ralla saa pikku hörpyt varmaan viä kakstoistaviikkosena. En tahtois kauheasti eristää Sinniä pennuista, koska pennut kuitenkin saavat siltä niin tärkeää mallia, mutta yöt pidän Sinnin pois ja päivällä sillain, että kun pennut alkavat imeä, niin annan tehdä sitä minuutin-kaks jottei Sinnin tissit oo aivan täynnä ja sitten laitan sen pois kunnes pennut unohtavat maidon (ja tarjoan niille oikeaa ruokaa, mikä onneks maistuu kohtuuhyvin).

Kirjavat pojat ovat lähteneet punertumaan tosi selvästi, ne ovat siis käsittääkseni punavalkoisia. Eivät siis roaneja, vaan avoimilla merkeillä olevia. Jonkun verran pilkutusta niihin saattaa tulla (mun mielestä Romun kuonoon on tullut pilkku), mutta pysyvät kuitenkin selvästi kaksivärisinä ja valkoiset alueet lähes puhtaina. Ralla ei ole punertunut poikien tahtiin, eli se on varmastikin golden ja jää tuollaiseksi. Sen väri on ehkä hieman syventynyt syntymästä, mutta edelleen se on todella vaalea ja eri sävyinen kirjavien poikien ruskean kanssa. Se ei siis varmaankaan koskaan tule sellaiseksi kuin Sinni, vaan jää tuollaiseksi vaaleaksi. Jopon valkoinen merkki päästä on lähes kadonnut, rinnan merkki varmastikin jää näkyviin.

maanantai 12. elokuuta 2013

Menoa ja meininkiä

Pennelit on tainneet autoilla nyt joka päivä, ollaan käyty puistossa, junaradan reunalla, mökeillä, kylässä, kennelpiirillä ja ties missä. Ne on kiltisti autossa, kukaan ei oksenna ja nukkuvat suurimman osan ajasta. Jos ne laittaa virkeinä boksiin, niin saattavat kiljua alkuun muutaman minuutin sitä vääryyttä, että heidät on vastoin eläinsuojelulakia teljetty häkkiin, mutta pian tyytyvät kohtaloonsa ja nukahtavat. Lisäksi ollaan tavattu toisia koiria, ihmetelty vettä, kuunneltu päivät läpeensä kaikenlaisia ilotulituksia ja ambulansseja youtubesta, pidetty kaulapantoja ja syöty matolääkettäkin taas.

Pennut on niin reippaita, ne menevät innoissaan kaikkialle ja haluavat tutustua koko maailmaan. Perjantaina käytiin kennelpiirillä sirutuskurssilla mallikoirina ja reippaasti ne sielläkin oli ihmisten keskellä ja vieraassa tilassa ja Hannan pentujen kanssa samassa aitauksessa.

Sunnuntaina pennelit meni porukoille hoitoon, jotta päästiin kepon kanssa asuntomessuilemaan. Ensin mustaa oli purrut joku ötökkä tassuun ja sitten tyttö oli päässyt livahtamaan tutkimusretkelle terassin alle. Näistä selvittyään porukat päättivät aidata pennut ulkoiluiksi turvallisesti aitaukseen. No, piste oli työntänyt päänsä läpi aidasta ja jäänyt siihen jumiin :D Ahhah, ne on ihan helppoja eikä niiden vahtimisessa ole yhtään hommaa :D

Pennut saa olla meillä vapaana kotona, ei niillä ole ollut aitaustakaan enää ainakaan viikkoon. Viisi koiraa osallistumassa hommiin on aika paljon enemmän kuin yksi! Suihkussa on yhtäkkiä leikkimässä vedellä viisi ja eteisestä tulee aina viisi kenkää kerralla... Hauskojahan nämä on ja niin rakkaita, mutta ihan kiva, ettei ne kaikki jää meille ;)

Meidän tytölle yritettiin Raikua nimeksi, mutta se ei parin päivän kokeilusta huolimatta alkanut istua suuhun. Se vaihdettiin Rallaksi ja nyt ollaan tyytyväisiä :) Heti tuntui oikealta!

Bloggerissa oli joku ongelma, en saanut lisättyä kuvia vaan tuli pelkkiä mustia ruutuja, mutta nyt näkyisi toimivan! Siispä paljon kuvia kerralla. Nää on sekaisin tässä, osassa pennut nelisen viikkoa, osassa viisi.














Ja sitten yksi video mökiltä, pennut viisiviikkoisia:

maanantai 5. elokuuta 2013

Ulkoilua ja autoilua

Pennut ovat ulkoilleet nyt päivittäin ja usein montakin kertaa päivässä. Paljon ollaan oltu tuossa läheisessä puistossa, mutta en uskalla viedä niitä sinne enää yksin, koska ne lähtevät kaikki eri suuntiin, joten apuun on valjastettu milloin ketäkin :) Lähes aina olen odottanut ulkona, että pennut nukahtaa ja tuonut sitten vasta sisään jotta oppivat nukkumaan muuallakin. Yksi kiltti pikkukoira on käynyt pentuja tervehtimässä ja ilo oli molemminpuoleista.

Eilen lastattiin pennut autoon ja ajeltiin porukoille puolen tunnin matkan päähän. Yksi pentu huusi n. 200 metriä alussa, kun koki maailman suurimmaksi vääryydeksi sen, että telkesin hänen korkeutensa boksiin kun hän ei olisi halunnut, mutta sekin tyytyi kohtaloonsa ja kävi nukkumaan. Koko loppumatkalla kukaan pennuista ei sitten sanonutkaan mitään. Perillä ne leikki ja hääri niin sisällä kuin ulkonakin ja kotimatkalle lähdettiin kun olivat nukahtaneet toistamiseen, joten inahdustakaan ei kuulunut koko matkalla.

Sinni on vähentänyt imetystä reilusti ja pennut on tosi ahneita kiinteälle. Muutenkin Sinni alkaa olemaan sitä mieltä, että pennut voisivat ystävällisesti alkaa pakkaamaan tavaroitaan... Se kyllä leikkii niiden kanssa ja menee katsomaan, jos kuuluu tietynkuuloinen huuto, mutta paljon se tulee esimerkiksi sohvalle turvaan. Nyt se on myös muutaman kerran murahtanut lelusta/ruuastaan, jotta pennut oppivat, että kaikki ei kuulu kaikille.

Pennut saa olla paljon meillä vapaana ja ne levittäytyykin kyllä koko kämppään, ihan pissoja ja kakkoja myöden... Joo meiltä ei lähde sisäsiistejä pentuja :D Jonkun ihmeen takia en teljennyt pentuja viimeyöksi pentuaitaukseen, minkä takia heräsin säännöllisesti sängyn vierestä kuuluvaan hähätykseen (sellaiseen hassuun ääneen mitä pennut pitää kun hengittävät innoissaan suun kautta)... Huoh :D Ajattelin varmaan, että ehkä ne antaa mun nukkua vähän paremmin, kun aitauksessaan ne toki huutaa kun syötävät kokemaansa vääryyttä: "me mitään häkkieläimiä olla, tää mikään Korkeasaari oo, me soitetaan eläinsuojeluun!!!". ONNEKSI mä pääsen kolmesta eroon parin-kolmen viikon päästä!

Tässä video pentujen ekasta ulkoilusta:


maanantai 29. heinäkuuta 2013

Soosoo, Miimii, Jeejee ja Nuunuu, eli Romu, Jopo, Raiku ja ehkä Kille?

Saattaa olla, että jokunen odottaa päivityksiä ja erityisesti kuvia. No ekaa tulee nyt, toka jää vielä uupumaan (yritän korjata tilanteen pian). Siis pennut on 3,5 viikkoa vanhoja ja ihan oikeita koiria jo? KOSKA ne muuttui marsuista koiriksi kysyn vaan?! Yhtäkkiä niillä olikin silmät auki, ne tapaili jotain leikin tyyppistä ja sitten ne ei pysyneetkään enää pentulaatikossa.

Pennut on olleet viikon laatikon pentuaitauksessa ja ottavat siitä kyllä ilon irti. Ne pysyy jo hienosti jaloillaan ja usein jopa lyhyen juoksupyrähdyksenkin. Ympäristö kiinnostaa älyttömästi ja tänään taisikin jokainen pentu käydä asunnon jokaisessa huoneessa. Eli tupatarkastus tehty!

Pennut ovat saaneet myös viralliset nimet. Ne ovat (Sinnikkään) Soosoo, Jeejee, Miimii ja Nuunuu. Soosoo on pistepoika, koska se on villein ja eniten sellainen "soosoo, tuota ei saa tehdä"- tyyppi. Se on vilkkain ja käyttää leikkiessään eniten murinaa. Se on vähän sellainen "tein ensin, harkitsin sitten"- pentu ja lähtee kyllä soitellen sotaan, mutta paikanpäällä saattaakin tulla äitiä ikävä. Mutta koska tilanteessa jo ollaan, niin jotenkinhan siitä aina selvitään, eli pentu pysyy toimintakykyisenä. Mutta se tulee todennäköisesti isompana karvaasti oppimaan, että ensin kannattaisi ehkä hetki harkita, ennenkuin toimii. Soosoo on kropaltaan kevyin ja siroin.

Musta on Jeejee. Sillä on koko ajan sellainen jeejee- asenne, häntä heiluu ja kaikki on aika siistiä. Se on pennuista sosiaalisin ja hakeutuu mieluiten ihmisten seuraan. Leikkiessään se on kohtelias enkä juuri ole kuullut sen murisevan, mutta se osaa kyllä ottaa ilon irti painimisesta. Se on kropaltaan pojista jäntevin ja motorisesti taitavin ja pojista paras syömään.

Nuunuu on täpläpoika, koska se on jatkuvasti nuuskuttelemassa nenä maassa. Sen nenänkäyttö on aivan eriluokkaa muiden pentujen kanssa. Se on kropaltaan selvästi matalin ja pitkulaisin; olenkin nauranut, että se ei varmaan vieläkään ole noussut kunnolla jaloilleen kun on aina nenä maassa :) Mutta siitä varmaan jää suorakaidemaisempi kuin pistepojasta. Nuunuu on pennuista harkitsevin ja rauhallisin, mutta itseasiassa hyvin rohkea. Se ei ole sellainen hölmö kuin pistepoika, vaan ehtii miettimäänkin ennenkuin on jo hommannut itsensä ongelmiin.

Tyttö on Miimii, koska se nyt vaan sattuu olemaan äänessä jatkuvasti. Se on pennuista rohkein ja vahvaluonteisin, murisee ja mesoaa ihan huolella. HYVIN itsenäinen, lähtee yksinään eri huoneisiin eikä ole moksiskaan, vaikka on pitkäänkin poissa äidin ja veljien luota. Toisten kanssa leikkiessään sellainen, että mielenkiinnolla odotan, kuinka se tulee toimeen aikuisena toisten kanssa... Käsittääkseni samanlainen (tai pahempi), mitä Sinni on ollut pentuna. Sä joko leikit tai itket ja leikit... En tiedä YHTÄÄN, että mitä siitä tulee isona, joten sikäli hyvä, että se jää meille. Pojat ovat tasaisia ja olen niiden suhteen luottavainen, mutta tuosta tytöstä voi tulla ihan mitä vaan, eikä pelkästään hyvässä merkityksessä...

Ainakin kahden pojan kutsumanimetkin on tiedossa ja niitä aletaan käyttämään heti kun tiedän, että kuka pentu menee mihinkin. Ja tyttö on kutsumanimeltään Raiku. Virallisten nimien eteen tulee kennelnimi Sinnikkään (jos se menee läpi) sitten joskus, kun se hyväksytään. Hyvällä lykyllä jo tämän vuoden puolella, mutta viimeistään alkuvuodesta.

Pennut on syöneet kiinteää nyt muutamana päivänä, maistuvuus vaihtelevaa, sotku taattua. Musta ja tyttö syövät parhaiten, täpläpojallekin maistuu aika hyvin. Pistepoika ei kauheasti kerkeisi pysähtyä syömään... On muillakin kiire ja hitsi että harmittaa, kun haluaisi nähdä koko maailman sillä salaman sekunnilla eikä jalat kanna ollenkaan niin lujaa ja kun sitten saattaa alkaa jänskättämäänkin vielä! Sitten ne huutaa, koska elämä en mene niinkuin ne haluaisi :D Niillä on äärimmäisen suuret odotukset elämältä ja ne ovat erittäin tietoisia haluistaan ja mieliteoistaan. Ne ovat hyvin vilkkaita ja toiminnanhaluisia, tekevät sata lasissa. Niin mielenkiintoista nähdä, että minkälaisia ne on aikuisina :)

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Silmiä ja korvia!

Pentujen marsuaikakausi alkaa olemaan ohi. Silmät on olleet muutaman päivän kokonaan auki ja kuulokin on alkanut pelittämään. Silmäthän on lähinnä koristeet vielä, mutta onhan ne nyt heti paljon enemmän koirien näköisiä, kun on silmät esillä ;) ja päivä päivältä näkökin tarkentuu. Kaikki taitavat osata tehdä tarpeensakin itse, vaikka Sinnikin edelleen hoitaa hommansa tunnollisesti.

Tänään pennut muuttivat pentulaatikosta aitaukseen siitä yksinkertaisesta syystä, että ne ei enää pysyneet laatikossa. Mun teki pahaa, kun ne roikkui siinä laidalla henkeä haukkoen, ennen kuin tumpsahtivat yli ja jos ne telkesi laatikkoon kompostikehikolla, niin sitä huutoa ei kuunnellut kukaan, ainakaan puoli seitsemältä aamulla. Joten olkoot, siirtykööt isojen koirien aitaukseen. Siinä ne onkin paljon tyytyväisemmin, kun pääsevät liikkumaan niin ettei koko ajan ole seinä vastassa.

Pojat on mun mielestä aika tasaisia, musta on hakee eniten kontaktia ja pistepoika on ehkä leikkisin, mutta mitään isoa tai selvää eroa niissä ei näy. Tyttö sen sijaan on ihan eri planeetalta... Se puree terhakasti muristen (ei sillä niin väliä vaikkei hampaita ole vielä yhtäkään) ja mesoaa ihan omiaan. Haluanko mä pitää sen, kysyn vaan...

Tässä pennut on 14vrk:

Ja tässä 17vrk, tosin videolla näkyy lähinnä tytön perusolemusta:

sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Toinen ääni kellossa

Miimii tajusi, että se jatkuva piipittäminen oli vähän ärsyttävää, joten se päätti vaihtaa levyä ja alkoi, tattadadattadadaa: murisemaan! Hienoa, se onkin kymmenen vuorokauden ikäiselle pennulle sopiva tapa kommunikoida :) Tulee komeat pörinät kun kaveri kiipeää sen päälle tai Sinni heiluttaa häntää niin, että se osuu tyttöön. Mitähän tuosta pennusta vielä tuleekaan...

Musta poika on kokeillut tänään, kuinka kaikki neljä jalkaa kantaisivat samaan aikaan. Kirjavilla pojilla ei ole vielä ajatustakaan sellaisesta, tyttö saa kammettua itsensä etujalkojen varaan. Mutta musta poika pysyi neljällä jalalla ja pystyi ottamaan yksittäisiä askeleitakin!

Silmät on kaikilla vielä kiinni, mutta ne on selvästi alkanut muuttumaan, niissä ei ole enää luomet sillain rypyssä vaan koko luomi on jo suorana. Ei mene varmaan montaa päivää, kun silmät aukeavat :)

perjantai 12. heinäkuuta 2013

Hännät heiluvat!

Kaikki pennut osaavat heiluttaa häntäänsä! Ne on kyllä hauska näky, kun hirveällä tohinalla ryysivät syömään ja alkavat heiluttaa vimmatusti häntiään kun maitoa alkaa tulemaan kunnolla :) Olen myös aika varma, että musta pentu läähätti tänään hetken. Siihen osui aurinko ennen kuin ehdin sulkea sälekaihtimet ja mun mielestä se aivan selvästi läähätti muutaman kerran. Tyttö on ensimmäisenä kokeillut etujalkojensa kantavuutta, pystyy pieniä hetkiä kannattelemaan etukroppaansa niiden päällä, ennenkuin lysähtää takaisin ryömimisasentoon. Pojat ovat painoltaan 20 gramman sisään (isoin oli tänään yli 700g!) ja tyttö n. 60 grammaa kevyempi.

Olen joitain päiviä käsitellyt pentuja lyhyesti biosensor- tyyliin. Nelikosta näkee selvästi luonne-eroja! Täpläpoika on kaikkein rauhallisin, se ei hermostu pentumittakaavalla mistään. Se myös antoi leikata tänään olleessa ensimmäisessä kynsienleikkuussa kynnet täysin rauhallisena. Musta poika on aika rauhallinen sekin, vähän sillä meinasi mennä herne nenään kynsienleikkuussa, mutta lyhyissä käsittelyissä se on yleensä tosi cool. Pistepoika ja tyttö taas... Pistepojalla loppuu kärsivällisyys melkoisen pian, eikä se esimerkiksi pitänyt lainkaan siitä, että leikkasin kynnet. Se rimpuili hyvin päättäväisenä... Ja tyttö, no se huutaa, huutaa ja huutaa. Ihan hyvin sillä siis kaikki on, ei se sellaista hätähuutoa huuda, mutta kertoo mielipiteensä välittömästi, kun tapahtuu jotain mistä se ei pidä. Olen miettinyt, että sitten kun nuo alkaa kuulemaan niin ehkä sen veljet käskevät sen olla hiljaa ja ottaa herneen pois patjan alta, kun niillä menee varmaan hermot : D Tyttä kutsutaan jostain kumman syystä nimellä Miimii (mii...Miiiiiii.... MI.... Miiiii'iii... miimiiII.....).

Nyt pennuille on kehittynyt selkeä rytmi niiden elämään: ne syövät hyvällä ruokahalulla ja kerralla kunnolla ja sitten nukkuvat tunnin-kaksi. Sitten ne heräävät taas kunnon aterialle ja uudestaan unille. Sinni makoilee paljon pentulaatikon edessä olevassa pedissään tai tulee viereen sohvalle ja kuullessaan pentujen heräilevän siirtyy nopeasti äidin velvollisuuksiinsa. Nyt se kuitenkin malttaa hyvin tehdä muita juttuja sillä välin, kun pennut nukkuvat sikeästi.

Olen käynyt nyt kolmena päivänä leikkimässä sen kanssa puolisen tuntia. Nyt on hyvä sauma treenata leikkiä paremmaksi ja mikään ei ole varmaan parempaa sille tällä hetkellä :) Hieman kunnollista liikuntaa ja paaaaljon iloa, se taitaa olla sille tärkeintä nyt! Ihan oma itsensä se on, hienosti alkaa huutamaan kun sitä pitää niskasta ja hetsaa tolpankiertoon :D