Pennut ovat huomenna viikon vanhoja! Joidenkin päivien päästä voi alkaa odottamaan silmien avautumista :) Painot on kehittyneet hyvin: tyttö oli syntyessään 290g ja nyt 494g, pojat olivat 330-340g ja ovat nyt 547-578g. Aika samankokoisia kaikki siis, eikä poikien välillä näe silmin eroa, tyttö on tietty vähän pikkuruisempi.
Pentujen elämä koostuu syömisestä ja nukkumisesta. Ilmeisesti maitoa riittää hyvin, kun kasvutahti on tasaista ja riittävää. Pennuista alkaa huomaamaan joitain eroja: musta poika heiluttaa ainoana häntäänsä! :) Se on niin huippu, näkee milloin alkaa saamaan tissistä kunnolla maitoa kun häntä alkaa vispaamaan.
Tyttö taas ääntelee enemmän kuin kolme poikaa yhteensä... Se kiljuu kun tajuaa, että nyt on nälkä eikä sillä salaman sekunnilla ole tissillä, se kiljuu tissillä ennen kuin maitoa alkaa tulemaan kunnolla, se kiljuu jos Sinni kohtelee arvon prinsessaa liian kovakouraisesti ja siitäkin suvaitsee ilmoittaa, jos joku kavereista tulee keskeyttämään hänen ylhäisyytensä kauneusunet ylittämällä tulemalla esim. kylkeen. Jos se ei kilju, niin se vähintään "puhuu unissaan", asentoa vaihtaessaan se äännähtää, samoin kun herätessään ja venytellessään. Jatkuvasti siitä lähtee jotain ihme ininää/maiskutusta/ähinää/tuhinaa/vikinää/huokailua tai muuta vastaavaa. Sinni osaa hienosti tunnistaa, että mikä ääni tarkoittaa oikeaa tarvetta eli ruokaa/kylmää/pissa- tai kakkahätää ja mikä on vain neidin laajaan äänirepertuaariin kuuluvaa yleisälämölöä. Olenkin sanonut sille, että jos se meinasi jäädä tähän huusholliin, niin saisi ehkä "vähän" muuttaa asennettaan :D
Täpläpoika on kerinnyt kertaalleen käymään pentulaatikon ulkopuolella. En tiedä, että onnistuiko se pääsemään sinne jotenkin itse jos kaverit ovat esimerkiksi maanneet kulkuaukon suulla rappusina, vai onko se tipahtanut kun on ollut tissillä ja Sinni on lähtenyt liikkeelle. Jokatapauksessa se nukkui tyynesti ja ilman huolen häivää pentulaatikon edessä olevalla patjalla... Se on muutenkin tosi lunki tyyppi, nukahtaa yleensö puntarille eikä ole niin kiireinen, kun varsinkin tyttö ja pistepoika.
Sinni on alkanut palautumaan pahimmasta äitiyshuumasta ja tulee välillä itse pois pentulaatikosta ja ulkonakin haistelee ja kipittelee rentona, ilman välitöntä paniikkia pennuista. Se voi yleisesti tosi hyvin, ei vuoda mitenkään liikaa ja on itseasiassa pikkuisen pullukka. Kyllä siltä nyt kylkiluut tuntuu kun tarpeeksi painelee, mutta se ei todellakaan ole normaalisti tuollainen. Mutta mieluummin näin päin! Nyt voin pikkuhiljaa alkaa rakentamaan sille kuntoa takaisin pidentämällä hieman kävelyitä jne. Muutaman viikon päästä se voi varmaan lenkkeillä jo normaaleja tunnin lenkkejä. Jee, vähänkö odotan sitä! Kivaa saada normaali Sinni takaisin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti